Levysoitinesivahvistimesta näkee usein käytettävän myös nimityksiä RIAA-korjain, RIAA-esivahvistin, phono-esivahvistin. Käytettiinpä mitä nimitystä vain, sen tärkeitä tehtäviä on kaksi. Ensinnäkin levysoitinesivahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa levysoitin/äänirasiayhdistelmän tuottaman hyvin heikon signaalin. Tyypillisesti levysoittimelta tuleva signaali on voimakkuudeltaan luokkaa 5-6 millivolttia, kun vahvistimelle saisi mennä lähes 2 voltin tasoinen signaali: tätä luokkaa on esimerkiksi CD-soittimen antama signaalin taso. Tarvitaan siis jopa 300 kertainen vahvistus.
Toiseksi levysoitinesivahvistin tekee levysoittimelta tulevalle signaalille ns. RIAA-korjauksen. Levyjen kaiverrusvaiheessa käytetään teknisistä syistä korjauskäyrää ja tämä RIAA-korjaus sitten toistovaiheessa tehdään vastakkaisena. Näin signaali toistuu oikeanlaisena kaiuttimista. Voit lukea tarkemmin RIAA-korjauksesta Tietoa ja Vinkkejä -osion muista levysoitinta koskevista artikkeleista.
Levysoitinesivahvistin tarvitaan aina, muuten LP-levyjä ei voi kuunnella. Joskus se on kuitenkin mukana jo valmiiksi: se voi olla vahvistimessasi sisäänrakennettuna. On myös sellaisia levysoittimia, missä se on rakennettu soittimen sisään. Tämä kannattaa selvittää, jo senkin takia että kahta levysoitinesivahvistinta ei saa laittaa peräkkäin. Tällöin signaaliin tulee liikaa vahvistusta, tuloksena säröä. Lisäksi RIAA-korjaus tehdään kahteen kertaan peräkkäin ja tuloksena on sietämättömän omituinen ääni.
Suosittelemme aina ulkoisen levysoitinesivahvistimen käyttöä, jos se on mahdollista. Se antaa useimmiten paremman äänenlaadun ja myös enemmän joustavuutta, jos haluat kehittää laitteistoasi myöhemmin.
Kolmea asiaa kannattaa miettiä, kun suunnittelee levysoitinesivahvistimen hankintaa. Kuinka paljon olen valmis sijoittamaan levysoitinesivahvistimeen? Millaisen äänirasian kanssa se tulee toimimaan ja millaista äänenlaatua haluan? Miten haluan varautua tulevaisuuteen?